14.10.2017

AUTUMN FEELINGS

Hei pitkästä aikaa Tuntuipa oudolta taas avata tyhjä tekstikenttä pienen blogihiljaisuuden jälkeen, mutta samalla olen kuitenkin innoissani, sillä olen myös ajoittain kaivannut kirjoittamista todella paljon. Toisaalta blogini kohtalo on mietityttänyt viime aikoina paljonkin, mutta en usko että haluan vielä ainakaan lopettaa tätä jo monta vuotta rinnallani kulkenutta harrastusta. Joskus tulee vain kausia, kun koko somemaailma alkaa ahdistaa pinnallisuudellaan ja tekee mieli sulkea kaikki ylimääräinen hetkeksi pois mielestään. 

PA070023

Syksy on kaikessa hiljaisuudessaan lipunut hurjaa vauhtia eteenpäin, ja tuntuu ihan hullulta että jouluunkaan ei ole enää kuin pari kuukautta aikaa! Onneksi ennen sitä pääsen kuitenkin vielä viikoksi rentoutumaan etelän lämpöön, mikä tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen tällä hetkellä. Kyproksen matka lähestyy siis jo hurjaa vauhtia, enkä malta odottaa sitä tunnetta kun pääsen vihdoin istahtamaan lentokoneen penkkiin ja jättämään arjen velvoitteet hetkeksi taakseni. Ehkäpä bloggailukin alkaa taas innostaa enemmän, kun on jälleen matkapostauksien aika ;)

syksy-nahkatakki-kaislat-maisema

Kävin myös pari viikkoa sitten kampaajalla, ja tein vihdoin sen, josta olen haaveillut jo jonkin aikaa, eli leikkasin hiukseni reilusti lyhyemmiksi. En sano etteikö pidempiä hiuksia olisi välillä ikävä, mutta onneksi nämä eivät nyt niin lyhyet ole, ja ainahan hiukset kasvavat takaisin. Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kivannäköinen ja paljon skarpimpi, kuin se epäsiisti ja pitkä reuhka, jossa hapsottavat latvat olivat imeneet hopeashampoota jo aika rankasti itseensä, haha! Kuvissa näettekin lopputulosta, mitä mieltä olette? :)

PA070129

Muuten täällä arki on ollut aika tasaisen harmaata, ja kaipaisin todella paljon jotain piristystä päiviini. Joka syksyinen innostukseni neulomiseen on jälleen palannut, ja otinkin vasta hiljattain projektikseni muhkean kaulaliinan neulomisen. Olen myös saanut ihan uutta intoa villasukkien tekemiseen eri tekniikoita kokeilemalla, ja vaikka välillä puikot lentäisivätkin nurkkaan kun joku ei mene niinkuin pitäisi, on neulominen lopulta todella rentouttavaa puuhaa. Onko siellä ruudun toisella muita neulomisesta innostuneita?


PA070097

Tällä hetkellä en osaa sanoa yhtään, kuinka harvoin tai usein tulen blogiani jatkossa päivittämään, mutta tiedän että siellä ruudun toisella puolella ymmärrätte kyllä! Itselläni on tällä hetkellä niin paljon asioita mielessä, että on ehkä parempi keskittyä niihin ensin kunnolla, ja katsoa sitten jääkö blogille kuinka paljon aikaa :).


Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 🍁


24.9.2017

OLET ITSE VASTUUSSA OMASTA ONNESTASI

Kiitos tuhannesti viime postaukseen kommentoineille, teidän sanat lämmittivät todella mieltä ja olo tuntui heti paljon paremmalta Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa onnellisuuttani ja tyytyväisyyttäni elämään, ja mitkä asiat ovat ehkä vaikuttaneet siihen niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.

P9230087

Olen monesti lukenut ja allekirjoitan täysin lauseen "Olet itse vastuussa omasta onnestasi". Kukaan ei pysty tuomaan onnea nenäsi eteen tarjottimella, vaan se koostuu niin monesta pienestä palapelin palasesta. Onnistumisista, elämän opetuksista ja pettymyksistä, tyytyväisyydestä juuri tähän hetkeen, siitä kuinka itseesi ja muihin suhtaudut.

Vaikka olisitkin onnellinen, valitettavasti elämä heittää joskus sellaista kuperkeikkaa että kolhuilta on vaikea välttyä. Itse ajattelen myös usein, ettei miulla ole oikeutta olla tyytymätön tämänhetkiseen elämääni, sillä asiathan ovat ulkoapäin katsottuna paremmin kuin hyvin. Kuitenkin itseään ja sydäntään on osattava kuunnella, ja tunnistaa ne hälytyskellojen äänet, jos jokin osa-alue elämässä  tuo mukanaan lähinnä vain pahaa mieltä ja stressiä.

Onni lähtee ennenkaikkea sisältäpäin ja ensimmäinen askel on mielestäni itsensä hyväksyminen ja rakastaminen sellaisena kuin on. Jos et ole tyytyväinen itseesi, voitko todella olla täysin onnellinen? Itse päätin vasta hiljattain, että nyt itsensä mollaamiselle ja lyttäämiselle on tultava loppu, sillä olen voinut ihan liian huonosti sen takia, että alan pian itsekin uskoa omia ajatuksiani.

P9230089
 
Oikeastaan tiedostan kyllä hyvin, mistä tällä hetkellä tyytymättömyyteni kiikastaa, mutta vaatii aikaa, työtä ja varmasti vähän sitä onneakin, että voin täysin irroittautua siitä. Pettymys itseäni kohtaan on viime aikoina kalvanut mieltäni, ja monena päivänä olen tuntenut olevani lähes täysin arvoton ja huono.

Itselleni on ollut oikeastaan lähes koko elämäni ajan tärkeää se, että kelpaan. Tiedän varsin hyvin, että kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää, mutta on se aina kolaus itsetunnolle, kun joku osoittaa selvästi etten ole hyvä tällaisena kuin olen. Muiden miellyttämisestä tuli miulle jossain vaiheessa enemmän lähes sääntö kuin poikkeus, mutta siitäkin olen pyrkinyt pikkuhiljaa päästämään irti. Aina se ei kuitenkaan ole niin helppoa, sillä monesti ajattelen myös etten halua loukata toisten tunteita, vaikka itseäni kohtaan oltaisiinkin oltu epäoikeudenmukaisia. Olen myös todella huono ottamaan ongelmat puheeksi, koska usein se kääntyy siihen, että saan itse tuntea olleeni syypää kaikkeen kuraan.

P9230074

Päällisin puolin olen kyllä tällä hetkellä onnellinen, mutta myös tyytymätön tiettyihin asioihin. Alamäkiä tulee väistämättä vastaan, se on vain hyväksyttävä. Pääasia että pystyy itse käsittelemään tunteitaan ja ymmärtää mistä ne ehkä mahdollisesti johtuvat.


Rakastakaa siis itseänne ja muistakaa että teidän ei tarvitse muuttua kenenkään toisen vuoksi, koska täällä maailmassa on olemassa vain yksi Sinä

16.9.2017

EI MITÄÄN VAALEANPUNAISTA HATTARAA

Ihanaa että on lauantai ja ei ole kiire mihinkään. Sisäinen kelloni herätti tänään jo ennen kahdeksaa, mutta yö tuli silti nukuttua hyvin ja olo oli aamulla levännyt. Siitä inspiroituneena päätin vihdoinkin avata Bloggerin tyhjän tekstikentän ja hieman avata tätä ajatustulvaa, joka mielessäni on myllertänyt jo jonkin aikaa. Melko sekavaa tekstiä on luultavasti luvassa, joten varautukaa siihen.

P8250074

Olen ollut viime aikoina henkisesti melko poikki, ja tiedän että asialle on pian tehtävä jotain. Liika negatiivisuus ja huono energia ympärilläni ovat syöneet jaksamistani, ja huomaan olevani lähes päivittäin todella alakuloinen. Tunnen myös olevani ehkä yksinäisempi kuin koskaan, ja kaipaan niitä oikeita ystäviä rinnalleni. Kaipaan sitä, että joku on oikeasti kiinnostunut siitä mitä miulle kuuluu, eikä selitä aina vain omasta elämästään. Kaipaan niitä yhteisiä kahvihetkiä ja extempore päähänpistoja, mahat kippurassa nauramista ja yksinkertaisesti vain yhteistä aikaa ystävien kanssa. Kuitenkaan kaikkien melko erilaisten elämäntilanteiden ja pienen ystäväpiirin vuoksi edes viikottainen näkeminen ei ole aina mahdollista, mikä tekee oloni välillä todella surulliseksi. 

Teen myös tällä hetkellä työtä, jossa olen pääasiassa yksin saman henkilön kanssa päivästä ja viikosta toiseen. Viime aikoina on tuntunut usein siltä, että sosiaalinen elämäni on karissut lähes kokonaan, ja jossen ole töissä, olen useimmiten yksin kotona ennen kuin mieheni saapuu kotiin. Tämä olotila ei vaan sovi itselleni, ja kaipaan sitä iloista ja positiivista itseäni, jonka olen nyt hetkellisesti kadottanut johonkin. Muiden ihmisten seurassa usein olenkin pirteämpi, mutta heti kun jään yksin, alkavat ajatukset myllertää jälleen niihin ikäviin asioihin. Onneksi olen kuitenkin pystynyt kertomaan tilanteestani muutamalle ihmiselle, jotka ovat kyllä auttaneet parhaansa mukaan.

P9100057

Viime aikoina on myös usein tuntunut, etten saa olla sellainen kuin olen, vaan miun täytyisi muuttua jonkun toisen vuoksi. Heikkoina hetkinä olen ajatellut ihan oikeasti että miussa täytyy olla jotain vikaa, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän hyvin että kyseiset ajatukset ovat täysin turhia. Kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutus on nakertanut itsetuntoani pikkuhiljaa alemmaksi, ja välillä mietin miten tähän ollaan oikein päädytty. Olen joutunut tukahduttamaan oikeat tunteeni, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään järkeä ja ettei niin saisi tehdä. Haluan kuitenkin uskoa että pian voin jo suunnata katseen eteenpäin ja muistella tätä aikaa lähinnä henkisen kavun ja oppimisen paikkana.

P8250035

Pystyykö kukaan muu samaistumaan tekstiin? Miten olette päässeet inhottavista epävarmuuden tunteista yli?